Ole rohkea!

14.08.2020

"Sun pitää tehdä niin kuin sun sydän sanoo. Kun teet niin, kukaan ei voi sulle mitään. Kaikki on mahdollista."

Näin minulle sanoi kuva-artesaaniopintojeni aikana eräs opettajistamme. Mikä mieletön kehu ja kannustus! Ja samalla kovin pelottava ajatus - mitä mun sydän sanoo?

Mentorini antoi minulle alkukeväällä ennen korona-aikaa kasan valokuvateoksia ja tehtäväksi miettiä, mitkä asiat yhdistävät kuvia, joista pidän. Lisäksi minun piti miettiä, miten toisin nuo asiat mukaan myös omaan tekemiseeni. Olen pitkin kevättä ja kesää selaillut noita teoksia ja merkkaillut muistiin mieluisia kuvia. Nyt vihdoin aika tuntui kypsältä tehdä tarkempaa yhteenvetoa.

Tässä syntynyt sanalista:

Hetket

Oivaltaminen

Olennainen

Tarinat

Inhimillisyys

Minua viehättävät kuvat, joissa kuvaaja on onnistunut painamaan laukaisinta juuri oikealla hetkellä. Se, että joku on nähnyt tilanteen ja saanut sen talteen, on mielestäni aina arvokasta. Omissa kuvissani sattumalla on oma osuutensa, mutta niin on myös minua inspiroivissa kuvissa ylipäätään. Tilanteeseen tarttuminen ja tietty sattumanvaraisuuteen luottaminen vaativat kuvaajalta rohkeutta.

Innostun usein kuvista, jotka saavat aivot niin sanotusti nyrjähtämään. Esimerkiksi rohkea sommittelu tai yllättävät rinnastukset herättävät minussa katsojana hurjan ja ihanan oivaltamisen riemun: kuva on enemmän kuin osiensa summa. Syntyy tarina, ja tarinoita minä rakastan! (Tästä tarina-asiasta täytynee kirjoittaa ihan oma postauksensa.) Vaikka pidän yllättävistä ja oudoistakin elementeistä kuvissa, haluan, että kuvan maailma on looginen. Tässä ehkä näkyy taustani tekstien parissa: hyvän romaaninkin maailma - olipa se kuinka kaukana reaalimaailmasta tahansa - on riittävän ymmärrettävä. Meistä jokainen tulkitsee kuvia aina omista lähtökohdistaan käsin, siksi kuvassa täytyy olla riittävästi täkyjä, joihin tarttua, jotta katsoja voi löytää siitä samastumispintaa. Alleviivaamisesta tosin en pidä.

Minua miellyttävät kuvat ovat usein myös selkeitä, ilmavia ja minimalistisiakin. Pelkistäminen ja tyhjän tilan käyttö kiehtovat minua. Ärryn, jos kuva on sommiteltu niin, että katse seilaa levottomasti elementistä toiseen. Tämä ei tietenkään tarkoita, ettei kuvassa voisi olla useampia elementtejä, mutta niiden pitää olla tasapainossa, jotta katse liikkuu luontevasti. Useimmiten olen kuitenkin sitä mieltä, että vähemmän on enemmän. Monimutkaisuus ei ole minulle itseisarvo, niin kuin eivät tietyt teknisetkään seikat. Olennaisen löytäminen ja tunnelman tavoittaminen ovat asioita, joita haluan omilla kuvillani välittää.

Se, miten saisin tuotua nuo asiat yhä vahvemmin omaan tekemiseeni, onkin sitten kinkkisempi kysymys. Ja toisaalta vastaus on ilmiselvä. Tiedän, että omalla kohdallani suurin este on rohkeuden puute.

Tietyissä asioissa - en kaikissa - kärsin niin sanotusta kiltin tytön syndroomasta. Pyrin tekemään asiat "oikein", miellyttämään, vaikka joutuisin toimimaan vastoin omaa sydäntäni ja tahtoani. Tiedän esimerkiksi mokanneeni pari näyttelyhakua sillä, että olen miettinyt liikaa, mitä kuratoijat haluavat. Olisi pitänyt lähettää ne kuvat, joiden kohdalla sydän sanoi kyllä. Silloin olisi voinut ainakin sanoa, että parhaani yritin. Eniten siis harmittaa se, että en aina uskalla yrittää parastani.

Olen sortunut myös siihen, että olen yrittänyt mukauttaa omaa kuvaustyyliäni sen mukaan, mitä oletan haluttavan. Olen esimerkiksi tuskaillut sen kanssa, että mallin iho "pitäisi" käsitellä täysin virheettömäksi, jopa muovisen näköiseksi. Minusta sellainen on paitsi turhaa, myös rumaa. Minusta ihmisen kuuluu näyttää inhimilliseltä, ei muovinukelta. Sama koskee myös täysin päinvastaista dokumentarismin "salamalla päin pläsiä" -estetiikkaa. On tilanteita, joihin se sopii ja tekijöitä, jotka toisintavat tätä traditiota suvereenisti, mutta minua varten se ei taida olla. Minun katseeni on lempeämpi.

Minun pitää siis olla rohkea. Seurata sydämeni ääntä, metsästää ratkaisevaa hetkeä, kokeilla kaikkea outoa ja humorististakin, mennä lähelle ja pelkistää. Luottaa siihen, että se mitä ja miten näen on oikein, vaikka se ei olisi niin kuin "pitää".

Silloin kaikki on mahdollista.

© 2020 Hanna Nelimarkka. Kaikki oikeudet pidätetään.
Luotu Webnodella
Luo kotisivut ilmaiseksi!