Tyhjiä päiviä

06.04.2020

Korona tuli ja pisti arjen uusiksi kertaheitolla. Kuten niin monien luovien alojen työntekijöiden ja yrittäjien, myös minun kalenterini tyhjeni. Sovitut kuvauskeikat peruuntuivat tai siirtyivät, eikä tulevasta ole mitään tietoa. Nyt olisi aikaa monenlaiseen - siivota koti lattiasta kattoon, totetuttaa omia kuvausprojekteja, tehdä kaikkea sitä, mihin ei ole (muka) ollut aikaa.

Jotenkin en vain osaa tarttua mihinkään.

Saatan viihtyä pitkiäkin aikoja tuijotellen ikkunasta ulos ajattelematta oikeastaan mitään. Päivät koostuvat ulkoilusta, ruoanlaitosta ja muista välttämättömistä kotitöistä. Ketään (perhettä lukuun ottamatta) ei näe, minnekään ei mene. Välillä se ahdistaa. Tunnen, että pitäisi olla reipas ja aikaansaava. Sekin ahdistaa kun tajuaa, että oikeastaan mitään välttämätöntä tekemistä ei ole.

Tyhjät päivät ovat hyväkin asia. Kaukaisuuteen katselu ja hiljaisuus voivat hyvinkin synnyttää uutta, jos pystyy ohittamaan orastavan ahdistuksen. Luovuus vaatii aikaa, tyhjiä päiviä. 

Tyhjät päivät ja tyhjä pää inspiroivat kuvaamaan tyhjiä kuvia. Yritän tehdä näkyväksi näitä tyhjyyden minussa herättämiä tunteita. Niin kuin puut odottavat lehtiään, minäkin odotan uusia ajatuksia. Kyllä ne tulevat, kun aika on.


© 2020 Hanna Nelimarkka. Kaikki oikeudet pidätetään.
Luotu Webnodella
Luo kotisivut ilmaiseksi!